"Niin jotta … se on tästä pojastakin säyseä parempi kuin äyseä!" koki hän selittää. Tietysti ei Hilda eikä kukaan tarkoitusta tiennyt. Taas uusi vieras. Ukolle tuli kiire.
"Jotta tuota, Hilda?" kysäisi hän jo siinä kiireen touhakassa kuin vierasten tulosta älyn puolesta pökertyneenä.
"Häh?" ei Hilda vieläkään ymmärtänyt.
"Ka!" hikoili ukko. Saapui taas vieras. Pakkasi jo kiireessä hätääntymään.
"Vai mitä, Hilda?" tenäsi hän.
"No!… Niin jotta mitä?" touhusi vain morsian asiasta mitään ymmärtämättä ja aivan kysäisi:
"Häh?"
"Ka tuota!" koki ukko ja niin tokaisi siinä touhakassa sulhaselle,
Jysyriselle:
"Ka niin jotta… Jos sinäkin jo nyt tässä apuna sitä … silmää lirkauttaisi… Sen … vierasmiehen puolesta nyt!"
Ymmästelivät ne vain. Olipa jo Hildan päähän pälkähtää sama ajatus, joka eilen eksytti itsensä poliisimestarin: että näet tämä omituinen ukko on joku älystään orvoksi jäänyt, toisin sanoen hullu.