"Niin jotta mitä?… Jotta silmää lirkauttaisit?" uteli hän jo, asiaa oudostellen. Ei siis auttanut muu kuin siinä monen kihlajaisvieraan kuullen sanoa suoraan jotta:
"Ka sitähän minä vaan arvelin lirkauttaa jotta… Niin jotta arvelin tässä kosia sinua aviosäätyyn ja… Myötä- ja vastoinkäymisten iloon!"
Kaikki vaikenivat. Älysivät jo asian. Hildan silmät lensivät suuriksi.
"Ka", vahvisti ukko, imaisi savut ja selitti:
"Niin jotta eihän se … silmä lirkauttaen pahene…"
IX.
Tämä ukon kosiminen oli tietysti suuri yllätys sekä morsiamelle että kihlajaisvieraiden yhä lisääntyneelle ja lisääntyvälle joukolle. Laiska sulhanen sen näytti kestäneen muita tyynemmin, mutta siltäkin pääsi ääni, kun ukko edelleen ilmoitti hänestä:
"Ja tää vieras mieshän tää lupasi olla tässä minulla niinkuin … niinkuin nyt tänä puhemiehenä…"
"Herrasiunaa!" pääsi silloin Hildalta, ja hän tiedusti hämillään:
"Niin tääkö?… Sinäkö nyt?" käänsi hän kysymyksen suoraan sulhasellensa.