Mitäpä poika olisi voinut siihen vastatakaan. Niinpä ukko hänen puolestansa päättelikin:
"Ka… Mitäpäs sinä siitä kinaisit sillä… Niin jotta pääasiahan se on vain se jotta on akka!"
Poika kuunteli vain ja veteli savuja. Ukon täytyi siis toistaa:
"Ka niin… Jotta akka!"
Ja hän innostui jo selittelemäänkin:
"Ja siksi toisekseen."
Asian hyviä puolia hän aikoi nyt kuvailla ja selitteli siis:
"Toisekseen tällä Vapullakin on monet omat etunsa tähän Hildaan verraten… Niinkuin nyt esimerkiksi…"
Olihan niitä moniakin etuja, jos vain osaisi ne etsiä. Ja etsikin ukko.
Hän jo selitti:
"Ensiksikin tää Hilda on … niinkuin nyt yleensä kaupungin akat… on … häpräkkä!"