"Ja nuorempi sanoi isällensä: isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva. Ja hän jakoi tavaransa pojillensa."
Kuulenko minä oikein? Lausuuko Hän niin sen sanan: "Isä"?… Niin toisin kuin muut, vai… Pettääkö kuulo minua?
"Ja nuorempi poika meni ja tuhlasi kaiken omaisuutensa irstaisuudessa!"…
Ei… Minua väsyttää. Vuotaako ehkä voima pois minusta?… Ja mikä voima?
"Ja tuli suuri hätä siihen maakuntaan… ja hän rupesi hätäytymään ja kauhistumaan."
Kuulkaa, te pienet kukkaset siellä kedolla ja te hartaat puut siellä lehdossa! Rauhoittukaa, te ihmismielet! Sillä en minä kuitenkaan teitä hylkää, en teitä orvoiksi jätä.
"Ja hän rupesi yhden maakunnan kauppamiehen palvelijaksi, ja se lähetti hänet maakyliinsä kaitsemaan sikoja."
Minun voimani nöyrtyvät jo kuin lapsi. Voi meitä, joilla ei ole lempeää isää!
"Ja hän pyysi täyttää vatsansa ravalla, jota siat söivät, mutta ei kukaan hänelle sitäkään antanut."
Voi meitä, joille maailma on armoton ja kova… meitä, joiden päät painuvat alas, kun Sinä meille rauhaa ja lempeyttä julistat!