Ja siksi olen minä nyt altis uudelle, altis sille onnelle, joka minua odottaa ja joka kaikesta luopumisessa on…

Sillä se hetki on tuleva, jolloin vaistoni sanoo minulle:

Luovu kaikesta! — sanoo se minulle — sillä maailman voi voittaa itsellensä ainoastaan luopumalla siitä…

* * * * *

Te onnen ja kaiken orvot maailmassa! Vaikka te olisitte niinkuin turvattomat linnut, niin älkää peljätkö, vaan rientäkää luokseni!

Jos teille ei suo rakkautta isä, ja jos äitikin teiltä sylinsä sulkisi ja ystävä ja puoliso hellyytensä kieltäisi, niin tulkaa luokseni, te osattomat ja orvot lapset, ja minä korvaan sen kaiken teille.

Ja niin löysi Stefaankin Jeesuksen, jota tuhoamaan hän oli lähtenyt. Tämä saarnasi suurelle, hiljaiselle joukolle tammien ja öljypuiden ympäröimässä paikassa ja hartaan auringon taivaalla hiljaa paistaessa. Mieli ynseänä pysähdytti Stefaan ratsunsa siihen lähelle, öljypuun alle, ja jäi kuuntelemaan.

Ja Jeesus saarnasi:

"Ja yhdellä miehellä oli kaksi poikaa."

Rauha levisi Hänen sanoistansa yli kaiken kuin päivänpaiste, joka Hänen kasvojansa kirkasti.