Ja hän selitti asian, kertoi kuinka taaskin eräs, joka sanoo olevansa Messias, Jumalan poika, saarnailee ja kansa uskoo, kuten jo monasti ennen on äkkiä ilmestyneihin Messiaksiin uskonut. Papit vainoovat sitä, mutta pelkäävät samalla, koska uskovien joukko yhä vain kasvaa.

"Tässä kuuluu lähellä saarnaavan taaskin", lopetti hän, raaputteli kupeitansa, hääri viiniastioinensa ja leileinensä ja vilkutteli viekkailla silmillänsä.

Mutta Stefaan oli koko ajan kuunnellut äänettömänä. Nyt hän nousi, lähti kuin ärsytetty, päätti etsiä Messiaan, josta oli kuullut ukon puhuvan, vangituttaa hänet ja toimittaa tuomittavaksi.

Tai vaikka mitä. Jotain rajua minä nyt vain haluan tehdä, sillä minä olen paljon kärsinyt ja kaikkeni menettänyt.

Sinun tähtesi, sinä "Messias", olen minä tuhoon joutunut, tullut kaikesta tyhjäksi, joutunut nyt jo epätoivoon, ja epätoivoisena minä syöksyn nyt sinua vastaan, kostamaan kaiken sinulle.

* * * * *

Ah minua!

Sillä niin se on: En minä sinusta, ystäväni, etsinyt iloja ja nautintoja. Enempää ja suurempaa minä sinusta etsin, sinun hellyyttäsi minä sinusta etsin…

Iloja ja nautinnoita voivat muutkin, sinun siskosi, minulle antaa.
Mutta sitä muuta he eivät minulle antaa voi.

He eivät siis voi korvata sitä, jonka sinä minulta kielsit, ja siksi olen minä nyt tyhjä, ja minun iloni ovat kuin autioita, ja niinkuin kuoleman ääniä ne ovat…