"Mutta nyt sillä on jo poika."
"Poika!" Kerbus aivan hölmistyi. Hampaat paistoivat leuasta entistä valkeampina, nauravammin.
"Ja akka?… Akkako myös?" kysyä tokaisi hän, köyhä pää moisesta sekaisin.
"Ei!" kielsi ukko. Pakana ei ymmärtänyt.
"Kuinkas poika… kun ei akkaa?" meni hän tyyten sekaisin. Ukko selittää veitikoi silloin vihjailevaa, salaperäistä:
"Se… nääs… Ne, nääs, nämä Israelin ihanat tytöt… ne lipsarit, ne…"
Hän iski silmää entistä veikeämmin ja lisäsi:
"Ne tytön vekkulit!… Ne osaavat pojallensa isän löytää…"
Sille naurettiin. He nauroivat ja iloitsivat kuten lapset, viattomasti aivan, kun asia nyt kerran huvitti heitä. Ukko alkoi selitellä sitä jumalanpoika-juttua, ilmoittaen:
"Kuuluu olevan sepän poika Natsareetista…"