Niin… niin.
Tämä laaksokin olisi silloin todellakin tyhjä. Kun muuttolintu yksin pois lähtee, eksyy, ei palaa, niin puoliso yksin jää ja laaksonsa tyhjäksi tuntee. Niin olisi minunkin…
Ah! Miksi se kuva nyt niin äkkiä sieluuni lennähti!
Hän heltyi, koki jo puhuakin Stefaanille:
"Tyhjässäkö?…"
Onhan sinulla kotisi ja isäsi. — Sitä hän tahtoi kysyvällä sanallansa neuvoa ja huomauttaa Stefaanille. Mutta ei tämä näyttänyt tyytyvän niihin, ei kotiin, ei isään.
"Isäni…" tapaili hän sanoja. Isä ei hänelle riittänyt enää. Enemmän hän tarvitsi ja tahtoi. Sanat löydettyään hän lisäsi:
"Jos minulla ei ole muuta kuin isäni, niin ei minulla vielä mitään ole."
Mikä orpous! Lea huomasi sen orpouden, katsahti häneen, ja joku sanomattoman hellä tunne leikkasi häntä silloin taas.
Rukoustorvi soi…