Siinä se siis oli! Mutta mitä minä vastaisin nyt. En minä tahtoisi Sinun kunniaasi alentaa enkä Sinun tulemistasi muiden tulemiseen verrata. Mutta hänen epäterveet haaveensa minä tahtoisin selitykselläni hajoittaa nyt, hänen, minun rakkaan tyttäreni haaveet. Selitä siis Sinä itse se minussa! Pane Sinä sanat kielelleni, Herra!
"Niin… kuka?" toisti Lea, kun vastaus viipyi.
"Ah, lapseni", huokasi Haagar, ja kun ei tiennyt mitä vastata, kysyi:
"Ja kuka on Hän, joka tulee?… Se Luvattu."
Lea katsoi häneen kuin kysymyksestä oudostuneena.
"Etkö siis sitä tiedä, Haagar?… Että Hän on Herrasta…"
Ja äkkiä olivat mielet muuttuneet vakaviksi. Vastausta hakien tapaili
Haagar:
"Katsohan, Lea…"
Muutamin sanoin hän selitti mitä osasi nyt:
"Katso, kaikki mikä meistä syntyy ja mikä on rakkaudesta, se on
Herrasta."