"Viiniä, joka kuohuu, ja neitoa, joka on lämmin, Stefaan…"
Älä niitä pakene, älä punastu.
"Viini juo ja anna neidon punastua ja sinä itse… Arvaas, herrani Stefaan?" kysyi hän äkkiä, tarkoittaen että: tiedätkö mitä sinun on itsesi tehtävä silloin kun neito on lämmin? Stefaan hymyili, ei vastannut. Siispä hän itse vastaa. Rutosti hän ilmoittikin leikkisän:
"Sinä anna suukko neitoselle!… Seelah!"
Se on vanha ja koeteltu viisaus.
"No-o… Ruuben siinä!"
Mutta ei hän oikein tosissaan Ruubenia nuhdellut hänen leikistään. Etäältä kajasti se äskeinen iloinen lehtimajanjuhla ja vanha tammi, jonka alla seistessänsä hän oli kuin nuortunut ja…
Tuuli puhaltaa nyt jo toivokkaampana. Iloisempana kajastaa jo sielussani se hänen punakirjavan pukunsa rikas ja hiljainen väri. Yksinäinen metsälintu ehkä jo odottaakin armastansa. Siispä minä…
Minä todellakin olen jo rohkea ja juon viinini pikari omassa kädessä…
Juhlat tulevat pian. Ne ovatkin iloiset viinijuhlat. Silloin…
Minä en kysy, en ujoile. Minä annan itseni kaikkineni ja niin otan hänet syliini, suutelen hänen ihania, puhtaita huuliansa ja kuiskaan hänelle hellän sanan.