"Mutta, — ho-hoi!" haukotteli hän keskeyttäen: "Mutta jos minä olisin pappi, niin…"
Tavattoman hautova se ilma nyt olikin.
"Niin…"
Ei se nyt vaan selvinnyt, että mitä sitten, jos hän olisi pappi:
"Niin…"
Ajatuskyky pötkötti vain päässä laiskana. Unetti jo ja oli hyvä olla.
"Niin…" Ja, miten liekään osunut, niin nyt se onnistuu hänelle:
"Niin minä osaisin lukea". Aivan se jo innostutti häntä. Unen alutkin karkkosivat.
"Osaisin lukea ja…"
Näppiä hän löi sitä ajatellessaan ja intoili: