Varsinkin juuri se lukkarin ilkiö oli heittäytynyt häijyksi. Nytkin se taas tiukkasi ja peloitteli. Vaati lukemaan kuudennen käskyn, jonka hän, kuten jo sanottu, oli käskenyt opetella ulkoa. Nytkin se varustautui sitä tiukkaamaan. Ukko Sikanen oli juuri siinä koulutuvan lämpimässä vaipunut miettimään sitä uteliaisuutta kutkuttavaa kysymystä, että kukahan se ne housut riisui, kun lukkari ärjäsi hänet hereille. Aivan hän hölmistyi ja pökertyi siitä.
"Niin… niin ukko!… Anna tulla vaan! Mitä kielletään kuudennessa käskyssä?" kovisteli lukkari. Ukko Sikanen joutui pulaan, eikä tiennyt miten pelastua.
Mutta yhä vaan tiukkasi lukkari. Nyt se jo haukkui ja uhkaili ja peloitteli taas lailla ja jos millä, niin että ukko alkoi jo pökertyä.
"Härkä!" ärjäsi jo lukkari ja tiukkasi lujasti, aivan huutamalla:
"Etkö sinä, sonni, tiedä mitä kielletään kuudennessa käskyssä?"
"Ka!" tapaili ukko kuin hätäytyen: "Ka… Tuota… Ei…"
Ja pulasta pelastuaksensa tokasi hän siinä hätäpäivissänsä umpimähkään:
"Mutta jos se tää poika sattuisi tietämään… Tää Pekka… Tällä kun on äitiinsä hyvä muisti…"
Se pelastikin hänet pulasta. Lukkari alkoi näet tiukata nyt samaa käskyä ja asiaa Pekalta.
Mutta ei sekään muistanut. Vaikka kuin koetti syleksiä niin ei vain herahtanut oikea tieto.