"Ja entäs", nuuskasi se nyt ja käänsi puheen: "Entäs tääkin entinen poikasi jo?… Niin jotta eihän sinulla tähänkään mitään sen laillisempaa isän oikeutta?" tiukkasi hän ilkeästi.
"Niinkö tähän Pekkaan?" viivytteli ukko kiertelyllä vastaustansa ja kun lukkari yhä vain sitä ilkeästi tiukkasi, jatkoi hän kierrellen, kuin pulassa pökerrellen:
"Ka… Niin jotta mitäpäs tähän erikoisia oikeuksia pitäisi… Tää Pekka on niin kesy ja siivo poika, jotta… Kestää tää kotona ilman pitelyäkin…"
Ja häntä harmitti koko tämä koulu, tämä vaivan paikka. Mutta lukkari vain jatkoi. Helvetin tulellakin se jo peloitteli ja uhkasi peloitellessaan käskevänsä vallesmannin panemaan ukon syytteeseen tästä vanhastakin synnistä: luvattomasta pojasta.
"Mitäs siihen sanot!" ilkkui hän aivan ja aikoi soimata laiskuudesta ja tuhmuudesta.
"Et vielä iitä tuntisi, jos se tiellä vastaan tulisi?" ökysi se ja haukkui ja soimasi pataluhaksi koko Sikasen suvun.
* * * * *
Huolekkaaksi se painoi siis nää koulun loppupäivät. Eväsvoikin alkoi kulua vähiin. Siinä syödessä tuli taas ukko miettineeksi niitä lukkarin ja vallesmannin uhkauksia ja lisäksi häntä vielä harmitti, kun poika lokkasi aina voita semmoisen murikan kuin olisi sitä loppumattomasti. Hän yritti jo, arvellen pojallensa:
"Jokohan nuo hylyt sitten rupeavat tosissaan hätyyttämään käräjiin tästä…"
Taas se poika lokkasi voita. Hän koki työntää sen eteen silakkavatia.