"Niin mistä?"
"Ka tästä jotta… Olisiko tuota minun ottaa ja naida tää Siistisen leski?" selitti Vakkilainen.
Taas oli tulla vaitiolo.
"Ka… Mitä hän tää poika arvellee!" tokasi vihdoin ukko.
Mutta poika oli nyt anteliaampi ja ilmoitti kyselijästä eroon päästäkseen:
"Ka-a… Eipähän meillä ole mitään järin suurta sitä vastaan… Ei minulla itselläni enemmän kuin tällä isä-ukollakaan…"
"No… Sitähän minäkin!" riemastui Vakkilainen ja ymmärtäen Pekan puheen omalla tavallaan jatkoi hän, kehuen:
"Sitä… sitähän minäkin jo sanoin Nurmeksesta lähtiessäni jotta…"
Miten rennosti, oman ja maakuntansa tavan mukaan hän siinä alkoi parempiansa lasketellen:
"Jotta!" kehui hän oma-puoleisiansa, "jotta ei niistä Nurmeksen akoista ole muuksi kuin jotta huonoa saippuaa niistä nyt vielä voisi keittää mutta… Häh!… Äh… Perr!…" karjui ja ärjyi hän välillä hevoselleen joka taas tuppasi ilveillensä.