"Niin tuopa nyt vasta ilvettä pitää!" yritti hän taaskin koettaen mahallansa lojua. Mutta ei vaan tarttunut unikoukku.
"Kehno… en paremmin sano!" tuskastui hän jo, mutta se vaan pilasi asiaa.
Ja viimein ei hän voinut sitä enää vaieten sietää. Hän nousi, ja nykien
Pekkaa hereille kehoitteli:
"Pekka!… Nousehan vähän!… Minulla on vähä kysymistä!"
"Häh?" kohotti unenpöpperöinen, älyttömän näköinen Pekka turjakkeista päätänsä, joka näytti todelliselta unenpesältä. Ja nyt ukko ilmoitti hänelle:
"Ka, sitä minä vain arvelin sinulta kysyä jotta mikähän mies se sittenkin oli se Johannes, kun se pahanhengen yletys nyt minun päässäni niin uhottoman ilkeästi rapisuttaa ja kiusaa?"