"Niin yletön mies kaikissa menoissaan… Mutta ei näet vain selviä kuka tuo on…" laski hän. Uni karkkosi yhä loitomma silmistä. Taas hän koki:
"Osasi saarnatakin Syyrakit ja kaikki muut ylettömät… mutta otappa ja sokaise nyt tieto!"
Harmitti se. Miltei jo vihaksi pisti. Hän koki jo päästä irti koko asiasta.
Mutta ei. Yhä se uteliaisuus vaan kiusasi. Turhaan hän koki savujakin imeä.
"Niin jotta olisi se mukavaa tietää tuo asia, jotta kuka hän mokoma oli!" laski hän taas.
Omituista.
"Kuka… kukahan tuo ruoja oli!" Se kysymys jo aivan kaiveli ja kiusoitti.
"Mutta olipa tuo nyt kuka hyvänsä!" koki hän välinpitämättömyydellä vapautua koko asiasta ja sijoittautui paremmin mahallensa ja koki nukkua. Pekka omasta puolestansa kuorsasi jo että jyrisi.
Mutta ei! Ei vaan antanut ukolle rauhaa se ilkeä, kiusaava uteliaisuus. Hän koki jo aivan kuorsata, mutta ei auttanut… Uni oli aivan hukkaan menossa:
"Paholainen! Niin jotta kun nyt ei uhottomasta enää eroon pääse…" alkoi hän jo tuskastua koko asiaan. Hän koki nukkua nyt selällään, mutta ei auttanut… Ihmeellistä! Kai se jo hermostutti. Oli kuin olisi hiiri jossain rapissut ja häirinnyt unelta odotettavan nautinnon: