"Ka", yritteli ukko, mutta jätti kesken, sillä koko tämä peli hävetti häntä, aikamiestä.
"Tulin tässä poikenneeksi", kierteli hän asiaa kaunistellen, imasi savut, sylkäsi ja koki painua entistä syvempään tupakoimiskumaraan.
"Sen pojan kanssa siinä tuli puheeksi kirkolle lähtö, ja se arveli, jotta jos minä pyörähtäisin", jatkoi hän hätävalettaan.
Miten ilkeän painostavaa! Lukkari katsoi häneen ääneti, muka surullisena seurakuntansa tähden. Se äänettömyys ja miesten häränkatse kiusasi ukkoa:
"Niin lupasin jotta saapihan tuossa pyörähtää", koki ukko yhä pinteissään änkätä.
Mutta onneksi sattui silloin eräälle miehistä siinä torkkuessa tapahtumaan joku vahinko. Se käänsi yleisen huomion ukosta pois ja niin päästiin hyvään alkuun.
* * * * *
Ei tämä henkinen työ tahtonut ukko Sikaselta ainakaan nyt alussa ihan rentonaan luonnistua.
Pahimpana vastuksena oli uni, sillä tupa oli herkullisen lämmin. Oikeastaan oli asianlaita niin, että tämä uusi pappi, joka yleensä oli alkanut ahdistella ripilläkäymättömiä, oli antanut nimismiehen toimeksi noutaa Pekkakin, ukon poika kouluun. Kai se nimismies vain ei tainnut vielä ennättää monilta muilta noudettaviltansa sitä noutaa. Nyt hän aikoi jo alkaa varsinaisen opetuksen.
"No-o… Jos me siis… Me kirjanoppineet ja", pisteli hän.