He jättivät toisensa siihen väärään uskoon, että vallesmanni on muka heidät tavannut tieltä ja tuonut tänne väkisin. Kaisasta he vaikenivat, ja salasivat visusti toisiltansa koko rakkautensa.
Nyt he olivat vastikään syöneet tukevasti. Lukkari oli pakottanut heidät ostamaan katekismuksen ja määrännyt, että heidän pitää opetella siitä ulkoa ainakin kuudes käsky ja vaivaisesta syntisestä vähintäin ensimäinen lause. He olivatkin jo ryhtyneet työhön. Pekka selaili kirjaa. Ensi kerran elämässään hän moisen ihmeen oli käteensä ottanut.
"Näkyykö sieltä mitä?" kysäisi tupakoiva isä.
"Ka-a!" tapaili poika ja ilmoitti:
"Näkyy täällä ainakin kaikenlaista kommervenkkiä!"
"Mhyy!… Vai sitä siellä on!"
"Ka-a!" myönteli Pekka, jopa selittikin arvellen:
"Eivätkö nuo liene niitä kirjanpuustaimia!"
Ja ikäänkuin esiintyäkseen asiantuntijana, kohentautui isä silloin lähemmä, kurkisti kirjaan ja ilmoitti:
"Näytäppäs!… Jos minä hyvinkin tuntisin".