"Niin jotta, sitäkö sinä tässä taannoin… syödessä arvelit, jotta minä voisin lähteä Polvijärvelle hierottamaan?"
"Ka-a", hapuili poika tupakka-vehkeitänsä. Miten mielissänsä olikin nyt ukko, kun poika oli sattunut moista ehdottamaan.
"Vai muutenko sinä siinä syödessä juttusit?" tiedusti ukko kun pojan lopullinen vastaus viipyi, Pekka työnsi jo piipunvartta ikeniinsä ja myönteli:
"Ka eipähän se pahaa tekisi kennenkään luille… hierominen!"
"Ka eipä se…"
Ja aivan hän alkoi nyt jo valitellakin miten suuressa hieromisen tarpeessa hän on ja miten…
"Varsinkin nivuslihoja kivistää!" valitti hän vaivojansa ja jo seuraavana aamuna lähti tämä rippikoulukarkulainen taivaltamaan Nurmesta kohti ja tuossa puolenpäivän korvissa lähti samaa tietä painamaan poika, joka uskoi isänsä lähteneen etelää kohti, kiertääksensä sitä tietä Polvijärvelle.
Mutta jo samana iltana huomasi lukkari, että häneltä on kadonnut kaksi opetuslasta. Ne oli määrätty ruunun kyydillä tuotaviksi, eivätkä siis saaneet omin lupinsa poistua.
Ja niinpä ilmoittikin lukkari oitis asian nimismiehelle ja sen oli virkansa puolesta lähdettävä ottamaan kiini näitä karkureita.
* * * * *