Ja paljon sitä olikin käytetty jo ennen markkinoitakin. Ravintoloista palaavat herrat olivat iloisella tuulella ollessansa punnituttaneet itseänsä tuon aamuyön seuduissa, lapset pitkin päivää, palvelusväki sunnuntaisin ja…
Ukko Sikanen oli oitis tultuansa löytänyt tämän ihmepuntarin, sillä sen ympärillä kihisi aina väkeä. Hän oli jo tutkinut sen, ihmetellyt maailman viisautta, jopa punnituttanutkin itsensä.
Ja nyt löysi hän Kaisansakin. Härkä-mullikkaa se talutteli nuorasta torilla.
"Härkääkö sinä myöt?" tervehti ukko.
"Hä-ärkääpä pä tässä", virautti Kaisa sylen suustansa. Puheltiin. Ukko arveli, että pitää sitä nyt Kaisalle markkinaisiakin näin sulhasmiehenä ja arveli muka karusellia.
Mutta silloin muistikin hän vaa'an. Sehän oli aivan uutta ja lisäksi huokeampaa, sillä karusellissa kiskoivat viisikolmatta penniä. Hän alkoi jo Kaisalle selitellä sitä uutta ihmettä ja kärtti koittamaan sitä ihmettä. Ja yhdessä siunailivat he nyt ja ihmettelivät tään maailman viisautta.
"Tässähän se ruoja on!" ilmoitti ukko vaa'an luo päästyä ja kehoitti:
"Ei siinä muuta kuin kohottaudut sille laudalle niin… Kyllä minä pidän rahansuorituksesta huolen".
Ja miten hyvältä tuntuikin olla nyt antelias, maksaa Kaisan puolesta!
Tuntui aivan nuoren miehen ololta.
"No jo on pirun ihmeet!" ihmetteli Kaisa, nyhti härkää likemmä ja kömpien jo vaakaan kainosteli: