"Ja vieläkö tässä nyt minunkin pitää!… Vanhan akan!"
Tuntui aivan juhlalliselta, siinä keskellä väkijoukkoa ja härkänuora kädessä.
"No?… Joko se mittaa?" tiedusti hän äkkiä.
Ja mittasikin se jo. Ukko oli pujottanut rahan aukkoon ja onneksi ilmoitti vielä joku lukutaitoinen poika:
"Sata kiloa!"
"Häh?" oli Kaisa epäselvillä, mutta eräs laiska mies tokasi:
"Ka… onhan sitä siinäkin painossa jo akkaa kerrakseen…"
Kaisan pää tahtoi mennä näissä luvuissa pyörälle. Hän tapaili kuin ymmällä:
"Sata kiloa… Eihän se ole vielä!… Onko se täyttä neljää vanhaa puutaakaan?"
Ukko Sikanenkin sotkeutui siinä. Hän tiedustella hapuili joukolta: