"Ja härkäkös se on tämä sinun elävä?"
"Ka-a… Sen-sorttinenpa tää vain!" vilkui Kaisa, olisiko Sikasia näkynyt. Ei niitä näkynyt. Leskinen kiirehti pääasiaan, kysäisten jo:
"Ja näitkö taloa katsomassa käydessäsi sen meidän talon ison syöttiläshärän?… Niin jotta miltä tuo se poika silmiin pisti?"
Ei siitä päässyt. Vastata sille täytyi. Mutta koki hän toki sen ylpeilemistä masentaa, vastaten kuin sen ison härän arvoa polkien:
"Ka-a… Härkä on aina härkä… Niin jotta siinä on nahka päällä ja lihat nahan sisässä".
Vai ettäkö sitä nyt ei ole moista ennen nähty! sitä hän tahtoi vain kierrellen sanoa. Mutta ei Leskinen siitä talttunut.
"Niin!… Siinä se on jussi… siinä härässä!" kehui hän, ja kysäsi äkkiä:
"Ja entäs muu kontu?… Niin jotta eikö siinä semmoisella konnulla kelpaa partas-Leskisen akkana elää leipoa?"
"Ka-a!" tapaili Kaisa yhä vaan epäröiden. Mieluummin hän olisi jäänyt sinne omaan kylään, kuten jo sanottu, mutta ei toiselta puolen ollut vieläkään varma Sikasien ripille pääsystä.
"Ja miehen saat sitten tästä Leskisestä, kuule, semmoisen jotta… niin jotta et siinä tunne tyhjissä valjaissa vaeltavasi!" kehui Leskinen yhä rennommin. Ihan se oli panna jo pään pyörälle.