"Niin jotta, Pekka!" tarjosi hän pulloa pojallensa. "Jotta oli se aika ötäkkää se luku-meno… siellä koulussa…"
"Häh?" heräsi poikakin ja tenäsi:
"Niinkö tässä rippikoulussako?"
"Ka…"
Ja taas he ryyppäsivät. Ukko mietiksi: Pojan äskeinen tolkuton kysymys häämöitti päässä epäselvänä. Sai hän siitä toki jotain tajuttavaa ja tiedusti:
"Niin jotta mitä sinä äsken kysyit?… Jotta rippikoulussako?"
"Ka-aa!" oli Pekalla niin kovin suloinen olo. Hän tarjosi ukolle.
Ryypättiin. Alettiin jo juopua.
"Tää on niin pirun lystiä!" arveli jo poika, jatkaen:
"On… o-on kuin soutaisi veneellä ri… ip… rippikoulusta pois taivaan i… ki… iloon!"
Miten ihanaa! Isä-ukko istua tuhjotti ääneti. Äkkiä alkoi silloin kohota päähän joku ajatuspahainen. Aivan kömpimällä se sinne kömpi kuin sammakko ja ukko koki sitä selittää, turisten ja tuhisten kuin yksin puhuja: