"Ihanaa ja… Ja mutta se Johannes oli… se oli hyvä mies sillä se…"
"I-isä!" keskeytti Pekka. He ryyppäsivät. Mutta taas kömpi ukko
Johannes isä-ukon päähän ja niin jatkoi se puhella turisten tolkutonta:
"Se Johannes oli viisas mies, sillä se asetti… ka… asetti tään
maanviljelyksen ja ka-ar…"
Nikottamaan rupesi. Kaikki pyöri jo päässä. Hän koki jatkaa:
"… tään karjanhoidon kannattavaisuuden ja… asetti…"
Hän horjahti. Äly sekoittui. Hapuili hän toki taas sanat ja lopetti:
"… asetti sen se- … eura… seurakunnallisuuden ja rippikoulun kannalle…"
Ja kohta huomasivat he olevansa tappeluvalmiit ja niinpä työntyivät ulos ja lähtivät kumpikin tahollensa etsimään Leskistä pieksettäväksi.
* * * * *
Mutta Leskisen onneksi ja terveydeksi olivat he ottaneet liika useat voimaryypyt. Jalat kyllä vielä jotenkin kannattivat, mutta silmissä pyöri kaikki kuin myllyssä. Ei siis ihme, jos he eivät Leskistä löytäneet, ei isä, ei liioin poika.
Mutta sen sijaan löysivät he toisensa. Se tapahtui keskellä erästä katua. Eivät he tosin enää toisiansa selvästi tunteneet kun silmissä oli taivas ja maa jo sekalutta, mutta himmeästi kuvastui toki päässä se, että he ehkä ovat vanhoja tuttuja… tiesherra sukulaisiakin.