KÄMÄRÄINEN. Ka vaikkapa sitte lähdettäisi… sitä Suson lypsikkiä katsomaan. Jos hänen hinnoilla sitte sopisi!
RONKAINEN (Lähtee). Ka mitäpäs tässä viivyttelee! (Sytyttää mennessään lieden luona piippunsa hiilellä.). Vaikka tuossa talon hiilellä piippunsa sytyttää.
VARIS (Kahden jäätyä). Jokos ne vellijauhotkin ovat lopussa?
MAIJA. Johan nuo ovat… Tulleeko heistä enää yksi velli, kun keittää vetelän.
KOLMAS NÄYTÖS.
Illikaisen Suson pellavasauna.
IIPPOSEN SUSO (Hartaana pellavia lipsuten). Tottapa se oli jo alussa määrätty niin sinun kuin minunkin Tahvovainajalle, jotta sitä pitää heidänkin erota pois maailmasta.
ILLIKAISEN SUSO. Missähän lieneekin sitte määrätty ja kirjoitettu! Kuka niitä määräyksiä joutaa tässä tutkimaan ja miettimään, kun on työtä niin että ei jouda enää rykäisemäänkään muulloin kuin suurina juhlapäivinä. (Kehumalla). Mutta sinnepä tuo vaan Illikainenkin lopulta kelpasi, eikä ole siinä enää maailman vaivana ja vastuksena.
IIPPOSEN SUSO (Vaikerrellen). Ka kelpaahan tää köyhäkin toki ijäiseen iloon… Vaikka saapikin tuota täällä ajassa kovat ja pehmeät kokea ennen kun sinne asti pääsee… (Pivoa levitellen). Ja vielähän tässä sinäkin voisit toisen ottaa.
ILLIKAISEN SUSO. No näitähän minä nyt Juvan miehiä tähän ristikseni ottaisin!… Pty-hui! Onhan niistä vaan sen verran miestä koko Juvan miehissä, että edes oman nimensä jaksaisivat kunnialla kantaa, mutta eukko vaan saa aina aisoissa ja valjaissa olla, en häntä jo paremmin selitä!… Mikä tuo pilanneekin koko Juvan miehet!