IIPPOSEN SUSO. Ka tottapa se koettelee ja rankaisee niillä tätä Juvankin seurakuntaa… Kun sitä ei otetakaan aikanaan ajasta vaaria ja ojennusta!
ILLIKAISEN SUSO. No ikäänkuin ne muut pitäjät siitä sen enemmän vaaria ottaisivat, ja eikä noiden miehet kuitenkaan ole hallan panemia… Kuparisenkin tyttö kuuluu saaneen tuolta Joroisten puolelta semmoisen hyvän miehen, jotta on pätinyt elää eikä ole tarvinnut leipäänsä särpimettä syödä ja on vielä kuoltua jäänyt miehelle eläminen, millä toinenkin ottaa. (Ryhtyy kahvia kaatamaan.).
IIPPOSEN SUSO. Onnistaahan sitä toista maailmassa siinäkin miehen saannissa… Tottapa se on kullakin kohtalonsa siinäkin!
ILLIKAISEN SUSO. Vaikka menisihän tuo tässäkin mökillä mies apuna… Alkaa taas talvi ja saat yksinäsi tuolla hangissa rypeä ja rehmää, eikä ole vaan miestä kehen silmäsi loisit… Ota tuosta kuppi tuota törön-löröä ja mene sitte pane tuvassa huttukattila tulelle niin minä tässä sillä aikaa loukuttelen näitä kuivimpia roivaita.
IIPPOSEN SUSO (Ryhtyen juomaan kahvia). Välttäisipä tää syntinen suu kahvittakin… Onkin tuo kahvi jo niin kallista jotta ei tään köyhän kohta kannata sitä ajatellakaan.
ILLIKAISEN SUSO (Kuin itsekseen). Tulikin tässä jo työtä kokoon… Lopuskaita lupasivatkin tulla talkoolla lipsuamaan, jotta saavat vähä hyppiä ja tanssia… (Puistelee päistäriä hameestaan). Niillä ovat aina ne omat vimmansa ja höyhötyksensä. Mutta kun ei toki tarvitse palkkaa maksaa niin joutavatpa lekkua… Joko sinä nyt joit?
IIPPOSEN SUSO. Jo… Suurkiitosta vaan ja paljon kiitosta.
(Lähtiessään). Siihen isompaan kattilaanko minä panen huttuvettä?
ILLIKAISEN SUSO. Siihen pieneen!… Ja pese sitte pöytä ja käy lypsämässä lehmät… Ei tästä itse jouda taas kunnolla henkeään vetämään. (Yksin jäätyään, yskiskelee.). Elämän ja ilmanmuutosko hänestä tapahtunee, vai pölykö tuo lie mennyt henkeen, kun se kakistuttaa… (Koettaa kaataa kahvia.). Ja tuokin kahvipannu on ihan tyhjä… Jaksoikin se sitä sisäänsä imeä etovertasesta työstä. (Sysää lipsua paikoilleen.). Muutamia pivoja vain lipsusi ja harjasi, koko akka… en häntä jo paremmin nimitä.
(Ronkainen ja Kämäräinen työntyy ovesta.).
RONKAINEN (Leikillisesti tervehtien). Onpa täällä oikea vaimoväellinen lämmin ja pöly.