(Istuvat, kotiutuvat, Suso rupeaa lipsuamaan.).
KÄMÄRÄINEN. Pellaviako se tämä Suso vain lipsuaa?
ILLIKAISEN SUSO. Ei suinkaan niitä kuka köyhän pellavia lipsuaisi, jos ei köyhä itse… Ja kun sitä ihminen tarvitsee aina paitarievun päällensä, niin mikäs siinä muu auttaa kuin loukuta vain ja lipsua, kunnes et enää ajallista paitaa tarvitse… Mistä nämä vieraat ovat?
RONKAINEN. Se on tämä Simo se Joroisten Kämäräinen. Jos Suso on jo sattunut kuulemaan…
ILLIKAISEN SUSO. Vai tämä se on se Kämäräinen!
KÄMÄRÄINEN. Kämäräinen… Ja tämä toinen on niitä Antti Ronkaisia.
ILLIKAISEN SUSO. Onhan sitä tässä maailmassa jos minkin nimellistä ja näköistä miestä maleksimassa!… (Kuin itsekseen.). Mistä he kaikki vaan lienevät siinneetkin ja nimensä ja näkönsä saaneet! (Miehille, kovemmalla äänellä). Hyvästikö siellä Joroisissa pellavat kasvoivat?
KÄMÄRÄINEN. Hyvästi.
RONKAINEN. Varsinkin tällä Kämäräisellä on tuhottoman hyvässä muokissa olevat pellavamaat… niin kun muutkin sen ison mökin viljelykset.
ILLIKAISEN SUSO. Siunaahan sitä toisiin, rikkaisiin pitäjiin kaikkea hyvyyttä. Ilmankos sitä ei sitte tänne Juvalle ole riittänyt muuta kun paljasta köyhyyttä ja näitä karuja hiekkamaita.