RONKAINEN. Onhan se rikas ja ylpeä pitäjäs se Joroinen! (Leikkisemmällä äänellä). Vai yksinään se Suso vain lipsuta lepsuttelee!
ILLIKAISEN SUSO. Siunaa… siunaa sitä toisiin pitäjäin hyvyyttä!… Vaikka eläisihän sitä näilläkin Juvan mailla, jos kellä olisi kunnon mies joka toki olisi apuna elämässä… Mutta toista se on yksinäisen elämä näillä karuilla viljelysmailla!
RONKAINEN. Toista se on se.
KÄMÄRÄINEN. Toista.
RONKAINEN. Vaikka sopisi tään Susonkin vielä ottaa itselleen se sovelias apu… näin nuoren ja riskin vaimoihmisen… niin kuin sitä jo sanassakin sanotaan.
KÄMÄRÄINEN. So-opii!
ILLIKAISEN SUSO (Puoli ujona). Tokihan sitä nyt sopii!… Tässä nyt vielä kaikkia turhia sopimisia ajatella!
RONKAINEN (Toistellen). Sopii… sopii Suson vielä sitä asiaa ajatella… Ja siihen käsitykseenpä se on tämäkin Simo Kämäräinen nyt leskenä ollessaan tullut, jotta ei se ole tämän ihmisen hyvä yksinään olla.
ILLIKAISEN SUSO (Äkkiä). Onkos tämä se leski Kämäräinen, Sieltä
Joroisista?
RONKAINEN. Ka leskihän tämä on.