ILLIKAISEN SUSO. Vai leski!
KÄMÄRÄINEN. Leski!… Se Kaisa kuolta kupsahti siinä messumaarian aikana! Se olikin niitä entisen ukko Kuparisen tyttäriä.
ILLIKAISEN SUSO. Ka mikäpäs sillä siivolla ja hyvällä miehellä on yksinäänkään eläessä. Maksaa veronsa ja viljelee mökkinsä maita niin siinä sitä elämänsä iltaan pääsee.
KÄMÄRÄINEN. Siinä!
RONKAINEN. Pääseehän siinä… Vaikka eipä tällä Simolla olisi mitään erikoista vastaan sanottavaa, jos sattuisi olemaan semmoinen vakavaluontoinen vaimonpuolikin, joka kykenisi rikkaan mökin rustinkia ja vaurastusta hänen apunaan hallitsemaan… ja siinä yhdessä iloitsemaan.
KÄMÄRÄINEN. Eipä tuota ole tullut vielä erikoisesti ajatelleeksi… Kun sitä ei tiedä tokko sitä lykästäisikään saamaan sopuluontoistakaan… niinkuin tää Suso… Kuka ne naiset edeltäpäin tuntee.
ILLIKAISEN SUSO. Onhan sitä näissä akoissakin hyvää jos lie huonoakin… Kun niistäkin toiset juovat viimeiset riepunsakin kahvina niin jotta ei ole muuta omaa kuin letti päässä… Kaikki he sitte vain miehiäkin saavat.
KÄMÄRÄINEN (Asiaansa jatkaen). Vaikka mitäpäs tuosta nyt toisekseen olisi, jos sattuisi sopuihmisen saamaan… Kun tää Ronkainen kerran sitä on ruvennut niin tahtomaan.
RONKAINEN. Ei… ei tällä Simolla olisi mitään sopuihmistä vastaan.
KÄMÄRÄINEN. Ei.