ILLIKAISEN SUSO (Alkaen jo aavistaa asiaa). Milläs asioilla ne nämä vieraat oikeastaan ovat?
RONKAINEN (Merkitsevänä). Ka milläpäs se näin leskimies erikoisemmilla asioilla… Ja minä olen muuten vain hänellä semmoisena tarpeellisena matkustusmiehenä.
KÄMÄRÄINEN. Ja hyvinhän ne siellä Joroisilla kehuivat tätä Susoa… luonteen ja muunkin olemisen puolesta.
ILLIKAISEN SUSO. Herra isä siunatkoon! Joko ne nyt siellä asti tietävät juoruta… (Hamettaan puistellen). Vaikka on tässä semmoisessa pellavapölyssäkin ihminen ja päälläkään ei ole muuta kuin tuo vanha hameripsu… Mutta kukas sitä nyt tietää niin etäisiä vieraita tulevan ja joutaa odottamaan, kun tässä on tuota työtä enemmän kuin luojan ilmaa… (Kahvipannun kanssa häärien). Istuisitte nyt tässä niin minä pistäännyn lennättämässä vaikka tuon pannun sinne mökin lieteen niin kiehuuhan toki kahvit.
RONKAINEN (Suson lähdettyä). Tää on riski ja kaprakka eukko.
KÄMÄRÄINEN (Hyvillään). On se helläluontoinen ja työteliäs ihminen… niin jotta eivät ne suotta sitä kehuneet. (Tarkastelee kirvestä). Hyvä kirves siihen on jäänyt Tahvo Iippos-vainaajalta.
RONKAINEN. Varakas, varakas ja hyväluontoinen leski on Iipposeita jäänyt… Eikä tämä asiaa vastaankaan ole, koskapa jo kahvinkeittoon lähti.
KÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs hän turhaa epäröisi… viisas vaimo!… Kun nyt ei sitte viime tingassa rupeaisi reistailemaan ja vastaan hangottelemaan … Niin jotta olisikin parempi päättää rutosti kauppa.
RONKAINEN. Ka mitäpäs siinä… Vaikka eipä tässä enää mitään epäröimistä ole kun se jo kohta asian älyttyään rupesi niin järkiään sinne päin hököttämään.
ILLIKAISEN SUSO (Palaa uusi hame päällä). Vai niin hyvät pellavamaat tämän Kämäräisen mökillä on.