ILLIKAISEN SUSO (Kainostellen). Mitä tämä nyt minunlainen enää puhuttelemisesta paranee!… Onhan niitä nuorempiakin… ja joilla on omat konnut ja mannut.
KÄMÄRÄINEN. Eivätpä ne kaikki ole luonnolle käypiä.
RONKAINEN. Se ei tämä Simo rikkaudesta välitä… Kunhan vaan muuten on vaimo hänen luonnolle sopiva! (Äänettömyys. Suso ujostelee.).
KÄMÄRÄINEN (Ronkaiselle). Ka sano vaan loppuun… koko asia!
RONKAINEN. Niin jotta jos tällä Susollakaan ei ole vastaan sanomista, niin tämä Simo puolestaan lupaa rakastaa ja kunniassa pitää.
ILLIKAISEN SUSO. Herra isä siunatkoon… Mitä tuossa nyt tuommoista kyytiä pitää!
KÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs se pitkittämisellä paranee… (Lähestellen). Minä tässä vähä lipsuan Suson apuna… (Tarttuu lipsutankoon niin että Suson käsi jää hänen kätensä alle ja alkaa lipsuta, taputellen toisella kädellään Suson selkään lipsuamisen tahdissa ja lukee). Lipsun, lapsun … lipsun, lapsun!
ILLIKAISEN SUSO (Irrottautuen). No elähän nyt vielä siinä… (Panee oven säppiin). Turvatonta naista siinä tuolla tavalla ahdistaa, (Nopeasti). Entäs montako lehmää tällä Kämäräisellä on?
RONKAINEN. Onhan tällä sitä lehmää: Kun on kaksi niin runsaslypsyistä ja aikaiseen poikivaa lehmää, jotta siinä mökissä on tuo maidonpuute yhtä kaukana kuin taivaan valtakunta…
ILLIKAISEN SUSO. No niin ne miehellä pitääkin olla kunnossa kaikki kapistukset, jotta ei paljaille re'en liisteille eukkoa ota, niin kuin nämä nykyajan miehet joilla ei ole muuta kuin tyhjä tuppi vyöllä. (Äkkiä). Entäs onko tällä Kämäräisellä oma hevonen?