RONKAINEN. Omahan tällä on… hyväjuoksuinen ruuninkarva ruuna on…
ILLIKAISEN SUSO. Ä-häh!… Ilmankos se jo Variksenkin Maija tiesi tästä kertoa ja kehua, kun tällä on hevosetkin ja muut elämiset jo omat!
KÄMÄRÄINEN. Omat… Eivätkä ole nekään mökin verot järin suuret.
ILLIKAISEN SUSO (Itsekseen, työssään touhuten). Ilmankos se näet äsken siinä jo kakistutti… Johan minä arvasin siitä, jotta elämän muutos siitä on tulossa.
RONKAINEN. Omat… omat on tällä Simolla kaikki kapistukset ja mökki on semmoinen, että ei siinä kunnon eläjältä työ ja leipä lopu… Ja kun tällä Susollakaan ei ole enää sen enempää vastaan sanomista, niin tää Simo pitää nyt asian päättyneenä ja vie tämän Suson Joroisiin.
ILLIKAISEN SUSO (Taipuen, ujona). No kuka tästä nyt olisi luullut tämmöistä tulevan niin yhtäkkiä, että ei ennätä silmiäänkään pestä eikä kunnolla itseään siunata.
KÄMÄRÄINEN. Mitäpäs tässä Susossa on siunaamista… hyvässä ihmisessä.
ILLIKAISEN SUSO (Kuin nuhdellen). Nii-in!… Vielä siinä sitte sanoo… kun ensin saa aikaan semmoisen muutoksen elämässä.
IIPPOSEN SUSO (Ulkona, koettaa ovea avata). Kiinikö se on ovi kun ei aukea?
ILLIKAISEN SUSO (Hätäillen). No joko se nyt ennätti sen huttuveden keittää… (Kovasti, Iipposen Susolle). Jopa täällä lipsuamisetkin loppuvat… niin että mene nyt välillä ruokkimaan lehmäsi… ja tottapahan sitte iltasella tulet lopettamaan.