Mamman Liisa (Palaa hevosvaljaita kantaen, panee valjaat naulaan.) Paholaistako se tuo penkki on taas keskellä lattiaa… Mutta samapahan tuo on, missä tuota istuu. (Istahtaa penkin keskipaikalle.) Onkin tässä saanut tänä päivänä työtä rynnistää, jotta kintut jo alkavat väsyä. (Rupeaa selvittelemään piippuaan.)
Pekka Polykarpus (Istahtaa Liisan rinnalle oikealle.) Se taidatkin sinä itse olla se tämän talon emäntä… josta ne kylällä puhuivat.
Mamman Liisa (Kuin itsekseen tupakkaa pannen.) Isäntäkö häntä lie vai emäntä. (Pekka Polykarpukselle.) Niitä rautatieläisiäkös sitä sinäkin olet?
Pekka Polykarpus (Jatkaa omaansa. Pekka Eevastiina keittää huttua.) Minä tähän jäin asumaan. Jos sattuisi pääsemään rautatien töihin… Ja samapahan tuo on, missä asuu. (Vetelee savuja.)
Mamman Liisa (Puoli-itsekseen.) Kuuluuhan niitä nyt täällä vilisevän… miehiä… Missä he kaikki vain kirjoilla lienevät. (Toistellen) Missä… missä lienevät seurakunnan kirjoissa.
Juikurinen (Palaa.) Siellä se ulkona vaan tuo luojanilma olla lekottelee entisellään. (Istahtaa Liisan viereen vasemmalle. Leikkisänä.) Siellä… siellä hän vain luojan ilma olla lököttelee, niin kuin tää Liisa tässä penkillä istua nököttelee.
Mamman Liisa (Kuin itsekseen, matkien, piippua täyttäen.) Lekottelee ja nököttelee… (Äkkiä.) Ka, siinähän se Miihkulikin taas!
Miihkuli (On saapunut Matikaisen kanssa.) A vot, Miihkuli tässä!
(Rehvastelee.) Ylen on hyvä Miihkuli… Jos kussa on, niin hyvä on.
Vot, (touhuaa) vot rintaneulat tuo… silkit ja sormukset tuo… ja
(iskee silmää) ja sulhaset tuo. (Istahtaa Pekka Polykarpuksen viereen)
Ylen ihanat sulhaset tuo.
Matikainen (Istahtaa Juikurisen viereen.) "Ylen ihanat tuo!" (Nauraa sille.)
Mamman Liisa (Pekka Polykarpukselle.) Annappas siitä piipustasi tulta.