Pekka Polykarpus. Häh?
Mamman Liisa (Tarttuu Pekka Polykarpuksen piippuun.) Tulta minä pyysin piipusta. (Sytyttää Pekan piipusta, niin että molemmat vedellä loputtavat yhtäaikaa) No… Jo se palaa. (Painaa piippuaan peukalon kynnellä. Juikuriselle) Sinullapa näkyy olevan hyvät pitkävartiset lapikkaat. (Puhaltaa savut.)
Juikurinen (Vetelee lapikkaittensa varsia hyvillä mielin, jalkojansa samalla nostellen ja suoraksi oikoen.) Onhan siinä lapikasta, olkoonpa sitte kysymys nahkan hyvyydestä tahi tuosta suutaristyöstä.
Matikainen (Vetelee hänkin pieksujensa varsia, jalkojansa nostellen.
Samoin Miihkuli saapastensa varsia ja Pekka Polykarpus pieksujensa.)
Ka, lapikkaan näköisetpähän näkyvät olevan. (Pistäen.) Pieksämäen
"kalakukot". (Nauraa sukkeluudellensa.)
Mamman Liisa (Painelee sormellaan Jukurisen lapikkaan kärkiä, ompelusta tutkien.) Lapikkaat kun lapikkaat. Mutta eikö oteta ja vaihdeta? Saat tuommoiset. (Kouraisee helmaansa polvea myöten, nostaa jalkansa ja vetää lapikkaansa pitkää vartta.) Katso minkälaiset lapikkaat. (Voitokkaana.) Niin-kuin-niin! (Vetää toisen pieksun vartta.) Linkun-lankun! (Kaikki oikovat pieksunvarsiansa niin että jalkoja kohoaa eri aikoina siellä täällä.)
Mikko Siunattu (Saapuu vilkkaana, kuin leikkisänä, hokemalla puhuen.) No… ka… Siinähän ne jo nyt menevät… siinä… siinähän ne jo menevät tällä Mamman Liisalla… nää niinkuin kenkä- ja naimiskaupat.
TOINEN NÄYTÖS
Sama tupa. Löppö-Leena varustautuu sekaamaan kortteja.
Mamman Liisa veistää kirvesvartta.
Mamman Liisa (Tarkastelee veistostansa, puhetta jatkaen.) Sisso!… Vai niin!… No, minkäslaista se sitte oikeastaan on se naimisissa olo?… Sinä kun olet siinä ryllissä jo ollut.
Löppö-Leena (Tapailee. Puhuu omituisesti toistellen.) Ka… onhan tuo… Siinähän tuo menee… Menee… menee… Menee… menee se siinä. (Pyyhkäisee nenäänsä.) Ja ainahan siitä on ukostakin apua päiväseen aikaan. (Sekaa kortteja.) On… on… On siitä apua ukosta… On siitä työssä apua.