Mamman Liisa (Viheltää: "Kun kukkivat kaunihit ruusut", ja veistää taas hieman. Äkkiä.) Ka, tottapa se on sitä varten Sanassakin, jotta miehesi puoleen pitää sinun halusi. (Lopettaa veistoksen.) Tottapa… tottapa se on sitä varten.
Löppö-Leena (Kuin itsekseen ja kuin se olisi hänen omaa puhettaan.)
Sitä… sitä varten se on sanottu… Sitä varten se on Sanassa sanottu.
(Liisalle.) Vai on siellä Sanassa niinkin sanottu. (Kuin itsekseen.)
Vai on… vai on niin Sanassa sanottu.
Mamman Liisa (Työtä lopettaessaan ja pöydän luo mennessään laulaa kiekuttelee.)
Kun kukkivat kaunihit ruusut,
niin voi kun ne kukoistavat!
(Leenalle.) No, povaa häntä nyt sitte! Jos tässä hyvinkin vielä pyörähtäisi naimisiinkin. (Leena jouduttautuu. Mamman Liisa puistelee hamettansa.) Povaa nyt ensin siitä Härmän miehestä… olisiko tuo onneksi.
Löppö-Leena (Levittää kortteja. Jatkaa äskeistä toistellen.) Povaa Leena… povaa se Leena… povaaa… (Äskeistänsä jatkaen. Kuin itsekseen.) Vai on siellä… vai on siellä Sanassa niinkin sanottu. (Liisa nostaa.) Ruutu pohjalla. (Jatkaa äskeistä, selitellen.) Minulla ei tule sitä Sanaa niin ulkoa tutkituksi. (Levittelee kortteja. Kuin itsekseen.) E-ei tule ulkoa Sanaa tutkituksi… Kas tuota herttarouvaa… Mutta kun sen on kerran kätkenyt sydämeensä, niin mitäpä hänestä enää sitte kaikista haluista ja himoista kirjasta tutkii… Mitäpä… mitäpä himoista tutkii!… Hertta kolmantena… No…
Mamman Liisa (Tarkastelee.) Ruutu ja kuningas ja hertta… Eikös ne ole hyvät kortit Härmän pojan päältä?
Löppö-Leena (Kuin itsekseen, korttejansa asetellen.) Hyvät… hyvät ovat kortit Härmän pojalla. (Näyttelee sormella korttia tökkien) Tuossa on onnellinen elämäntaival… tässä rakkaus… tässä onni… ja tässä se… aviosänky.
Mamman Liisa (Tarkkailee kortteja, toistelee kuin ajatuksissaan.)
Sänky… ja sänky… ja… (Äkkiä.) Eikös tuo herttamies ole sen
Matikaisen kortti?
Löppö-Leena (Kuin omissa asioissaan puhuen.) Sen on kortti… sen on hertta. (Kääntää puhetta.) Ja mikäs tässä on sinunkin ukolle mennessä. (Asettelee kortteja.) Mikäs… mikäs on mennessä ukolle… Sittepähän tietää senkin ryllin… Sitä varten sitä minäkin ukolle menin… (asettelee) jotta… jotta tietäisin senkin ryllin… senkin ryllin… senkin ryllin. (Povaa) Matikaisen tie on tässä. (Näyttää sormellaan tökkien.) Tuossa on raha… tuossa rakkaus, ja tässä sitte lapset. (Alkaa koota korttejansa.)