Mamman Liisa (Ynseästi.) Noo… ei siitä Matikaisesta ole. Semmoinen tyhjällä nauraja… (Jyrkästi) Niin että se poikki ja: "tämän Hännän miehen puoleen pitää sinun halusi oleman." (Kakistelee ja käy sylkemässä. Muuttuen.) Vaikka olisihan Matikaisella se etu, että on päässyt kvartesmanniksi. (Pyörähtää. Päättävästi.) Mutta mikä poikki, niin se poikki. Ja siis Härmän mies… Niin-kuin-niin! (Äkkiä.) Tuleppas, Löppö, ja viedä rytäytetään tämä vesikorvo lehmille… Ei se Pekka ennätä niitä akkojen töitä tässä enää tehdä… Tarpeena tässä se härmäläinen jo menee. (Poistuvat korvoa kantaen.)
Löppö-Leena (Mennessänsä.) Viedään… viedään pois vesi… Viedään, viedään vesi pois.
Silja (Saapuu, ryhtyy kerimään. Laulaa keriessään.)
Ah voi sydän parkaa, nyt kun kukkivat ruusut, enkä onnea arkaa kiini saa, ah, en saa!
(Selvittelee vyyhteä.)
Siksi itken mä salaa, nyt kun kukkivat ruusut, luokse kultani halaa aatos mun, ah, voi, mun.
Jorkka (On saapunut. Katsoo.) Niinkö?… Ettäkö kun kukkivat ruusut?
Häh, Silja?
Silja (Kuin närkästyen.) No, mitäs se sinuun kuuluu!
Jorkka (Reilusti.) Mitäs kuuluu!… Näetkö, Silja, että eikö ole reiluja poikia Härmän mammoilla? (Lähestyy kuin muka huojuen.) Joko minä koppaan linnun polvelleni?
Silja (Heristää lankakerällä.) No, tulehan, niin tuosta saat! Luuletko jotta tämän kylän tytöt eivät uskalla heilautella helmojansa! (Tekee rivakan ynseän helmanheilautus liikkeen.) Pyh!