Jorkka (Panee leikiksi.) Elä, elä!… Elä helkkurissa lankakerällä. (Lähenee. Silja sieppaa kerinnakkansa, pistää sen keskelle lattiaa ja pysyttelee kerinpuiden suojassa.) So, so sinä ruusun kukka! (Lähtee perästä.) Sinä tämän pojan tuleva kulta.
Silja. Tulehan vain, niin näet! (Kiertävät kerinnakkaa. Silja vältellen kiinniottajaansa.) Älä kaada kerinnakkaa, kuule.
Jorkka. Kerinnakkaako, kuule… Kuule sinä, tään kylän tyttö! (Aikoo siepata kiinni, kerinnakka kaatuu.)
Mamman Liisa (Saapuu. Ankarasti.) So! (Äänettömyys.) Onko tämä talo mikä Sodoma ja Gomorra… että syntiä ja pahuutta!
Silja (Kuin itsekseen, muka närkästyneenä.) Kun tulee siihen! (Pekka
Eevastiina saapuu.)
Mamman Liisa (Varottaa sormellaan, komentavasti kun ainakin emäntä.) Kuten sanottu, niin jos semmoista, niin (osottaa ovea) tuosta on viisi hirttä poikki tässä talossa. (Kädet puuskassa) Niin että jos niikseen tulee, niin tässä talossa katsoo mies tyttöön kuin pukki ruumenhuoneen ovella.
Jorkka. Sun sumppatirallaa sitä komentoa!… Mutta tieräks sä mitä…
(Nostaa polvensa ja lyö siihen.) Härmän poika kun rykäisee, niin…
Mamman Liisa (Keskeyttäen, topakkana.) Jaa!… Mutta tässä talossa on Liisa Liisana, ja vaikka Härmän poika rykäiseisi, niin tässä ei Raakeli ennen Leeaa… Sillä ikä ja orninki ja kristillinen meno. (Siljalle.) Ja nyt Silja kamariin! (Silja menee kerinnakkoinensa. Sulkee oven) Niin se seisoo sanassakin, että nuorempi ei ole ennen vanhempaa… No… So… Ja sitte töille. (Poistuu.)
Jorkka (Itsekseen.) No, mutta perhana! Akkaväkikö se sitte tässä Härmässä aikookin jöötä pitää. (Vannoen) Ei, saakeli! Tästä pitää tulla ilman muutos. (Poistuu.)
Pekka Eevastiina (Hieroksii jalkaansa, itsekseen nurkuen.) Eh-ehheh!… Kuppuutusta halaa tuokin jalka taas nyt… (Nurkuvammin.) Kuppuu… kuppuutusta ikävöi jalka.