Juikurinen. Ka, se on sekin asia miestä myöten… Niin jotta mikä on tällä paikkakunnalla lihasta, se voi jo tuolla vaikka vain paljaassa Savossa olla hengestä ja tästä pelkästä rakkaudesta. (Imeksii piippuaan.)
Mamman Liisa (Ynseästi.) Rakkaudesta! (Vetää Juikurisen alta nahkaa.) Nouseppas siitä "rakkaudesta", että saan tuon nahan. (Juikurinen kohoaa istumaan, tarkastelee nahan paksuutta. Kuin itsekseen.) Olisikohan tuosta ottaa vielä lappu… (kuin miettien) lappu… lappu ottaa tuosta. (Äkkiä.) Olkoon. Riittää tuo. (Ryhtyy työhön.)
Juikurinen (Ajaa asiaansa, taputellen kenkiänsä.) Ja eikös se tää Mikko
Siunattu puhunutkin Liisalle… tästä minun asiastani?
Mamman Liisa (Halveksivasti.) Mikä asia se sinullakin vielä olisi!
Juikurinen. Ka, se tämä rakkauden asia… Se Mikko lupasi siitä tiedustaa Liisan mieltä.
Mamman Liisa. Pyh!… Kun tuolla naskalilla pistän. (Tökkää naskalilla ihan kuin pistääkseen Juikurista polveen.) Rakkauden asia! (Pistelee reikiä kenkään.) Senkö täyteisen asia se semmoinen on?
Juikurinen (Hymyilee) Ka, se tavallinen naima-asia… (Syyhyttää polveaan, leikillisesti.) Niin kuin Sanassakin sanotaan, jotta miehensä puoleenhan se vain pitää yksinäisen naisen halun hyrrätä… (Äänettömyys.) Vai mitä, Liisa?
Mamman Liisa (Kuin itsekseen) Halu hyrrätä! (Hankaa kiillotuspalikalla kenkää. Päättävästi.) Ei, Juikurinen! Ei sitä niin vain… Niin se seisoo Sanassakin, että ensin "seulotaan akanat nisuista", ja "ei sikaa säkissä." (Koputtelee vasaralla.) Niin-kuin-niin!… Linkun-lankun!… (Laulaa koputellessaan.)
Ja suutari polskaksi pisti,
ei muistanut lestiään hän…
(Tarkastelee kenkää. Voitokkaana.) Linkun-lankun!… Linkun-lankun,
Juikurinen!