Juikurinen. Vai ihan tapelleet. (Jatkaa tiedusteluaan.) No, mikähän on sitte syynä, kun eukko ei ole jo niin kuin (laputtaa savuja) siihen aviosäätyyn sotkeutunut… koskapa itse tekee talossa miehen työt?
Pekka Eevastiina. Ka, sepä on itsekullakin aina oma esteensä. (Nurkuen, toistellen.) Oma… oma esteensä on itsekullakin meillä. (Kohottautuu patukkaa ottamaan.)
Juikurinen. Ka, niinpä se olla köröttää. (Menee taas asiaan.) Vaikka ei suinkaan tällä Liisalla mitään maallista estettä lie?
Pekka Eevastiina. Ka, ei maallista. (Ottaa patukan.) Mutta entäs tämä?
Juikurinen (Muljauttaa.) Hm…! On siinä roima patukka.
Pekka Eevastiina (Vaivaloisesti.) Onhan siinä sitä! (Taivuttelee patukkaa, selittää vääntäen;) Se tään Liisan äidin mies sattui vielä naimisiin mentyäänkin yrittämään toisten eukkojen kanssa sitä (pyörittelee sormiansa kuin sillä asiaa kuvataksensa)… sitä pimpelin-pompelia… sitä (nykäisee merkitsevästi kyynäspäällään) niinkuin nyt meille miehille yleensä sattuu… Herra hänen sieluansa siitäkin synnistä armahtakoon. Ja se eukko sai siitä vähän silmänvihiä… (nykäisee taas) ukkoparka onnistui, niin pahasti… niin meni eukko-vainaja ja karsi tämän patukan metsästä. (Hieroksii jalkaansa, hiukan ähkien, piippu hampaissa.)
Juikurinen. Soo!… Vai niin ohraisesti kävi miehelle… (Lisää.) Jotta eukko sai vihit…
Pekka Eevastiina (Toistelee kuin jalkaansa valitellen.) Patukan… patukan karsi eukko… Paha ilmako tullee, kun tuota jalkaa taas kolottaa ja (laputtelee savuja) sadettako tuo piippukin ennustanee, kun ei pala… Ja (painelee peukalon kynnellä piippua)… ja sillä patukalla se sitte voiteli miehen ja sanoi sitä uudesti synnyttävänsä ja kuului vielä ilkkuneen, jotta… ah tuota kolotusta!… ilkkuneen, jotta "lähteekö sinusta se pimpelin-pompelin halu". (Nousee vaivaloisesti, panee patukan paikoillensa.) Ja siitä astipahan on patukka ollut tämän talon seinällä… opiksi ja varotukseksi. (Käy kohentamassa tulta liedessä, toistella kytystelee.) Opiksi, opiksi ja varotukseksi on aina seinällä patukka.
Juikurinen (Katsahtaa patukkaan.) Vai siksi!
Pekka Eevastiina. Siksi… Siksi on… siksi on patukka talossa. (Palaa istumaan.) Kuollessaan heitti tälle tyttärelleen perinnöksi patukan… (Kytystellen.) Ja kummako se sitte on, jos tään puolen miehet eivät uskallakaan tässä talossa katsoa vaimon päälle… niinkuin himoitaksensa häntä. (Nykäisee merkitsevästi kyynäspäällään.)… Niinkuin se sanassa seisoo.