Mikko Siunattu (Hökeltäen.) Niin on… niin on hän tulossa… Ja tuu sitte… tuu pois niin kuin iloitsemaan… tästä Kerimäen synnistä tarkotan iloitsemaan. (Menevät.)
Juikurinen (Mennessään.) Ka riemuita jysäyttää häntä sitte… Kerimäen synnistä.
Pekka Polykarpus (Saapuu Liisan kanssa. Jatkaa kosimistaan.) Vai mitä sinä arvelet?
Mamman Liisa (Panee kangen nurkkaan.) Mitä "arvelen"?
Pekka Polykarpus. Häh?… Niin jotta joko sinä nyt olet ajatellut sitä minulle frouvaksi tuloa?
Mamman Liisa (Kovenee.) Mitä sinä siinä hupsit! (Etsii housuja vaateläjästä.)
Pekka Polykarpus (Tenää.) Kyllä se Mikko Siunattu menee takuuseen siitä, jotta tämä korva paranee, kun vain voitaa sianrasvalla.
Mamman Liisa (Kovasti.) Heitä sinä pois se naimisvimma… kuuro ukko!
Pekka Polykarpus (Omaansa jatkaen tosissaan.) Sinusta kun eivät kuulu muut huolivankaan. (Tosissaan, aivan nurein mielin) Mutta minulla kun on tässä korvassa vika, niin minulle kelpaavat kaikki kuin sielun viholliselle.
Mamman Liisa (Kuin itsekseen.) No paholaisen takkiainen!