Pekka Polykarpus. Häh?… Tuletko sinä minulle frouvaksi?
Mamman Liisa (Itsekseen.) Miten pirun tavalla tuosta kurnuttajasta pääsisi eroon! (Potkaisee takapuoleen) Tuosta saat… frouvaksesi.
Pekka Polykarpus. Kah! (Poistuu allapäin, korvallistaan raapien) Mistä hän nyt tuolla tavalla suuttui… Vai tätä korvaako hän katsonee ylön!
Mamman Liisa. Niin on nyt siunannut sulhaista kuin keväällä kissoja…
Niin jotta on siinä työtä nyt valitessa ohdakkeet pois nisujen seasta.
(Puistelee hamettaan, kuin ohimennen.) Härmän… Härmän miehestä se
pitää tälle tytölle isäntä saada. (Menee kamariin.)
Miihkuli (Saapuu Matikaisen kanssa.) A vot, veli. Nyt ole rohkea! Ylen rohkea ole, veli, ja vot… (kaivaa taskuaan) vot, veli, rintaneulat lahjoita hänelle. (Työntää neulan Matikaisen käteen.) Vot… vot… Kuusikymmentä markkaa neula… Kuusikymmentäviisi markkaa!
Matikainen (Matkien, neulaa katsellen.) "Kuusikymmentä markkaa."
(Nauraa.)
Miihkuli (Vilkkaana touhuten.) Kuusikymmentäviisi… kuusikymmentä markkaa. (Huitasee kädellään) Oli menneeksi… Neljäkymmentäkolme markkaa… A samaan hintaan kosin vielä… puhemiehenä olen. (Huitasee) Hiis hänestä.
Matikainen (Kuin asiaa punniten.) En minä tiedä… Miltähän sitte tuntuisi… (nostaa jalkaansa ja vetäsee pieksun varren suoraksi) talon isäntänä olo.
Miihkuli (Kuin houkutellen.) A ylen hyvältä tuntuu muijalla olo… ylen hyvältä!
Matikainen (Matkien.) "Ylen hyvältä!" (Nauraa.)