Miihkuli. A vot miten hyvältä tuntuu, kun on muija: kun on muija, niin, vot, et voi tehdä syntiä… vot… A kun ei ole muijaa, niin (levittää käsiään) voit tehdä… ja vot, veli, helvettiin joudut… (Eleillä ja käsillä) Vot muija… vot veli.
Mamman Liisa (Kamarissa, kovasti.) Pekka! Tule tupaan ja ala alustaa taikinaa.
Miihkuli (Jouduttautuu.) Vot, tulee Liisa… Vot muija .. Kosimme nyt… kosimme, veli!
Mamman Liisa (Palaa.) No, mitäs sille Miihkulille taas kuuluu?
Miihkuli (Kepsakkana.) Paljo kuuluu!… Oikein hyviä kuuluu!…
Sulhasia ja häitä ja naimisia vain kuuluu!
Mamman Liisa (Kainalon alusta raappien, ynseästi.) Häitä… kukahan hupsu tuo nyt vielä sinustakin huolisi!
Miihkuli. No, a jos minusta ei huoli, niin on toinen, josta huolii. (Lyö Matikaista olalle) Vot on mies, josta huolii… Vaikka keisarin tyttö huolii. (Taputtaa olalle.) Vot, on sulhanen! (Matikainen nauraa.)
Mamman Liisa (Ynseänä.) Vot on sulhanen!… Joko se nyt sitte sekin on niissä akkapuuhissa!
(Kaivelee hammastaan. Pekka Eevastiina saapuu jauhovakkoinensa ja ryhtyy alustamaan taikinaa, yskien ja ähkien. Miihkuli neuvoo Matikaista puhuen ja viisaasti viittoen.)
Mamman Liisa (Suu sylkeä täynnä.) Alusta nyt vain, Pekka, jotta ei jää jauhopaakkuja. (Sylkäisee suun tyhjäksi. Menee äskeiseen asiaan.) Vai semmoista Miihkulillekin jo kuuluu!