Matikainen (Leikkisänä.) Jokos sitä Liisalla on miten paljo sitä ikää?
Mamman Liisa. Kukahan tässä joutaa kaikkia joutavia muistamaan ja laskemaan! (Ottaa miesten housut naulasta ja ryhtyy niitä vetämään jalkaansa hameen alle.) Muistatko sinä, Pekka, paljoko se Nissisen akka laski minulla jo ikää olevan?
Pekka Eevastiina (Alustaessaan.) Ka, eikö tuota jo lie toisella kymmenellä… sillä naimakynnnenellä.
Miihkuli. Oikein on ikä… naimakymmenellä. Ja… (lyö Matikaista olalle) ja tässä on sulhanen.
Matikainen (Leikkisänä.) Eipä sitä tiedä, tokko se Liisa huolii minusta… (tietoisena) kvartesmannista.
Miihkuli (Ehättäen.) Huolii Liisa… Ylettömästi huolii!… kara-ul!
(Ottaa asennon.)
Matikainen (Kuin omaansa jatkaen.) Vai mitä se Liisa itse siihen sanoo? (Miihkuli neuvoo viittoen antamaan Liisalle muiskut, kisuuttelemaan tätä.)
Mamman Liisa (Kuin itsekseen, toistellen, housuja jalkaansa vetäen.) Siihen sanoo… ja kara-ul!… Kaikilla se vain pitäisi olla se akka… Kara-ul. (Matikainen nauraa.) Kara… kara-ul vain pitäisi olla kaikilla. Arinasavea tästä pitää lähteä vetämään, niin pistää tuosta vaikka nuo housut jalkaansa.
Matikainen. Ja kyllähän sitä minäkin yhden eukkoni elättäisin… jos asia niikseen tulisi… Vai mitä, Liisa?
Miihkuli (Puhuu apuna.) Komeat on kihlat, ylen ovat komeat!… Rintaneulat ja silkkihuivit ja… (näyttää sormellaan maireita eleitä tehden) vot tähän sormus… kulta- ja hopeasormus.