* * * * *
Oli pouta kuten ennenkin. Tehtaan savutorvi purki lihavaa savua, joka rasvatyynessä ilmassa laajeni ja muodosti kuin pilven tehdasrakennuksen ylle, ja sen pilven alla lennellä kisailivat nyt naakat.
Ja Annakin tapasi Juhon kohta Närhin tuvasta lähdettyänsä. Se oli hautausmaalla nukuttuaan ja ruohojen ja vihreyden keskellä herättyään ikäänkuin hieman virkistynyt. Oli kierrellyt metsissä ja poikennut johonkin mökkiin ja palasi nyt tehtaalle.
Niin osui hän tulemaan Annaa vastaan Annan mennessä erääseen lähimökkiin asialle.
"No, Juho!" tervehti Anna häntä ystävällisesti ja lisäsi:
"Tule nyt kävelemään mukaan."
Ja Juho lähti. Polku kulki metsän läpi. Siinä mukana kävellen hän yritteli jotain puhua. Mutta ei tuossa nyt johtunut mieleen muuta kuin se hautausmaalla nukkuminen. Siitä hän yritti puhella.
"Nukahdin tässä… haudoilla… Kun ei työtkään esteenä ole", sai hän sanotuksi. Hän kertoi miten oli herännyt, ja äkkiä alkoi toisin, puheli:
"Närhin Kaisa siinä eilen luki, että Latsarus, kun hänet kuolleista herätettiin, niin tuli ulos hikiliinoissa ja kääriliinoissa… Niin sitä vaan tulee silloin ajatelleeksi…"
"Niin mitä?" tarttui Anna, ja Juho tapaili: