"Hän hirtti itsensä."
Mutta Juho Kokko painui silloin syvään kumaraan. Se "hirtti"-sana puhui taas hänen taskunsa salaisuudesta. Ameriikkaan-lähtö, kaikki unohtui kuin salaman iskusta. Hän synkistyi.
Mutta ennallaan jatkoi Nykäri, koki urkkia ketä Juho pitää ihan varmasti luotettavana, koki härnätä hänet se ilmoittamaan.
"Häh, Juho?" hän aivan ilkkui voitokkaana.
"Ka", tapaili Juho ja koki jatkaa:
"Tulin tässä vain arvelleeksi, että… Satuin kerran synkkää teatteri-näytöstä katsellessani sitä samaa arvelemaan."
Hänen oli ihan vaikea puhua. Hän lopetti:
"Työväen elämää siinä kun kuvattiin, niin tulin arvelleeksi jo silloin, että me työläiset täällä tehtaalla näyttelemme paljon syvempää teatteria joka päivä… Vaikka eivät sitä rikkaat kykene näkemään."
Nykärikin silloin vaikeni ja mietiksi jotain. Se sirkkelisaha vain huuti sitä ainaista, repivää, pirullisen riemuisaa huutoansa, ja pikkupojat laskea tupsauttelivat hilpeinä "mukkejansa" sahajauholäjältä alas. Juho Kokon piippu oli sammunut. Kuin elottomana istuksien koki hän sitä kuitenkin pysytellä suupielessä, ja hänen silmäkulmiinsa näyttivät vetäytyvän tavallista kuivemmat ja terävämmät rypyt.
* * * * *