Mutta viimein Juho nousi, teki lähtöä ja tapaillen sanoja puheli:
"Ka… Mitäpä sille, Tiuppa." Hän painoi lakin päähänsä ja jatkoi kuin vaivalloisesti:
"Tottapahan sitten, kun ollaan jo etäällä, asia selvenee ja… vaikka sinäkin Tiuppa silloin minun puolestani todistaisit." Sanat olivat loppua. Hän koki: "Niin… Todistaisit minusta… Elä todista parempaa eläkä pahempaa… vaan ainoastaan niin kuin asia on…"
Hänen kasvojensa kaikki piirteet tuntuivat kuivuvan ja kutistuvan.
Kaikki sanat olivat nyt kalliita. Ei tahtonut mitään löytää.
"Ka", yritteli Tiuppa, mutta ei sen pitemmälle päässyt.
Mutta Juho lopetti:
"Niin… Todista nyt sitten joskus minusta… Todista ainoastaan se, että minä olen Juho Kokko… Tehtaan työmies Juho Kokko."
Ja mitään sen enempää puhumatta hän painui hiljaa ulos tuvasta, johon jäi haudanhiljaisuus hänen jälkeensä.
* * * * *
Oli jo ihan ilta. Tehtaan työt olivat jo lopetetut, kun Juho saapui hautausmaalle poikansa ja muiden omaistensa haudalle. Sumu oli jo niin sakea, että vain vähäisen matkaa näki eteensä: Vettä tippui puista, vettä ruohoista.