"Ja on sitä siellä Helsingin torillakin sitä väkeä… Kun on toisinaan tori mustanaan ja toista tulee ja toista menee, niin että se on kuhina."
Ja saatuaan taas ruokapaljoudet alas nielaistuksi hän asiaa yhä läheten jatkoi:
"Niin että on siinä ollut ämmäväellä puuhaa. Saada semmoinen kansanpaljous aikaan!"
Aivan hän tosissaan sitä ihmetteli. Emäntäkin nyt yhtyi, puhellen ujona:
"Onhan siellä Helsingissä väkeä. Kun täältä maaltakin kaikki vain sinne rientävät, niin että et kohta palvelusväkeä saa!"
Mutta ei Jönni siitä puheesta suuria huolinut. Hän ei hellittänyt enää otteestansa, vaan suu täynnä jatkoi:
"Mutta niinhän se on alussa säädettykin, että sitä pitää lisääntyä ja täyttää maata. Muutoin ei olisi esimerkiksi keisarilla kylliksi sotamiehiä eikä savotoissa työväkeä."
Emännästä se Jönnin alistuminen tuntui hurskaudelta.
"Ka… Ne ovat Herran säätämiä. Ne asiat", vastaili hän yhtä hurskaasti ja nöyrästi. Jönnin mieli heltyi taas kuten aina rakkauden asiassa. Hän jo puheli:
"Ja niin sen pitää ollakin!" Suun hän vain nieli tyhjäksi ja jatkoi aivan runollisesti: