"Kuka se sitten kulungeista vastaa?" peräsi hän varovasti. Ei tietty onko Jönnilla rahoja. Sairas virui yhä ulkona kärreissä.
Mutta lääkäri alkoi pakoittaa virkamahtinsa avulla:
"Hengenhädässä olevalta ei saa kieltää suojaa. Siitä rankaisee laki", selitti hän. Emäntä, joka oli kristiliismielinen, heltyikin ja puheli miehelleen:
"Anna niiden nyt jättää! Sieluhan se on silläkin sairaalla."
Niin kannettiin jykevä Jönni toiseen tupaan ja asetettiin vuoteeseen. Lääkäri tiedusti asian, ja kuultuaan Jönnin juoneen kokonaisen pullollisen niin ankaraa myrkkyä, ilmoitti isännälle ja muille lyhyesti tiedemiehen kuivuudella:
"Ei siitä sitten enää eläjää tule."
Häntä vain ihmetytti se, että Jönni oli näinkin kauan kestänyt. Mutta nähtyään Jönnin voimallisen, raavaan olemuksen hän luuli senkin käsittävänsä, puhellen:
"Siliä on niin voimakas ruumis, että se näkyy kestävän ihmeesti."
Hän neuvoi vain juottamaan Jönnillä maitoa — ei piimää — niin paljon kuin se juo.
"Se lievittää tuskia ja polttoa, mutta ei se sekään enää mitään auta", puheli hän lääkärin kuivalla, määräävällä äänellä.