Ne kokivat riennättää hänelle maitoa, mutta ei hän ollut huolia. Vasta itsensä väsyksiin asti raivottuaan hän alkoi raueten tyyntyä ja houkuteltuna ryyppäsi maitoa.
"Lääkäri luuli, että se ehkä voi vielä pelastaa… Tai ainakin lievittää", narrasi häntä emäntä juomaan kuten lasta.
Ja se alkoikin auttaa. Jönni alkoi toivoa maidosta pelastusta ja joi nyt kuin ahnas härkä. Hän tyhjensi pytyn toisensa jälkeen, varsinkin kun maito oli hänelle suorastaan herkkua. Ei hänen ollut kannattanut sitä monestikaan maistaa. Hän joi ja joi ja vaati lisää ja oli juoda koko ison talon maidot.
Ja sitä mukaa kehittyi sitten muu meno. Tupa oli jo oikea sairashuone. Alkoivat suuret puhtaanapitohuolet, Menehtyneenä valitti jo hurskas emäntä:
"Pytyllähän tuon jo saa kantaa ulos… koko miehen."
Mutta nyt lohdutti isäntä vuorostaan häntä puhellen:
"Pitäähän meidän, kristittyjen, senverran lähimäistämme auttaa… Sillä tuleehan siitä palkka… Kun sillä on kerran rahoja."
* * * * *
Ja nyt alkoivat asiat sotkeutua lopen. Oli kierrätetty nimismiehelle tieto, että Pinturin talossa on kuolemaisillaan mies, joka on myrkytetty Rouvarin huonomaineisessa talossa.
Nimismies riensi asiaa verekseltään tutkimaan, kyseli asiaa Sipilältä, joka oli Jönniä kyydinnyt lääkärille eikä vielä ollut lähtenyt talosta. Se alkoi kierrellä. Pelkäsi joutuvansa syytteeseen ja selitteli Jönnin olleen huijarien kanssa juopottelemassa, salasi peloissaan sen oman rikkihappopullonsa ja arveli: