"Mutta oli se ukolle koko vahinko… Meni miljoona sivu suun!"
Jönni aivan raapaisi niskaansa, ja vaistomaisesti häneltä pääsi harmittelu:
"Oli, kehno vie, se napsu!… Köyhälle ukolle!" Häntä harmitti. Hän istuksi, mietiksi. Nyt hän puheli:
"Olisi pitänyt, kun vierasta möi ja kauppa oli jo valmis… niin hänen olisi pitänyt keksiä keino, jolla olisi saanut sen kaupan lailliseksi… Että se olisi pitänyt." Ei hän muuta neuvoa nyt keksinyt, ja lisäsi:
"Se tuli siinä hänelle pukki."
"Ka", myönsi kyytimies ja lisäsi:
"Äly petti!"
"Petti tuo juutas", harmistui Jönni, mutta sitten alkoi alistua ja puheli:
"Kun meillä on jalkoja kaksi, mutta ainoastaan yksi äly, niin siinä ei ole kenen kanssa neuvotella, kun on apu tarpeen."
Mutta mitäpä se surren parani. Kyytimies kopisteli jo paluumatkalle lähtöä. Täytyi siis nostaa ruumiskirstu kuormasta pois. Siinä puuhatessaan virkistyi laiska kyytimies sen verran, että viitsi, nysä ikenessä, ilmoittaa Jönnille: